Voit hyvin, kunnes katsot taaksepäin
Useimmat ajattelevat tietävänsä melko hyvin, miltä heistä tuntuu. Heräät, käyt läpi päivän ja sinulla on yleinen käsitys siitä, oliko se hyvä vai huono. Mutta kuukauden mittainen kirjoittaminen opetti minulle yhden asian: muisti on kehno mielialaseuranta.
Kun aloin seurata mielialaani päivittäin 30 päivän ajan, odotin vahvistavani sen, minkä jo tiesin itsestäni. Löysin sen sijaan kuvioita, jotka olin täysin ohittanut. Ei dramaattisia paljastuksia, vain hiljaisia, toistuvia signaaleja, jotka olivat koko ajan silmien edessä.
Tässä viisi mielialakuviota, jotka pysyvät yleensä näkymättömissä, kunnes ne kirjoittaa ylös.
1. Sunnuntai-illan notkahdus
Et ehkä kutsuisi sitä ahdistukseksi. Se on pikemminkin hiljaista levottomuutta, joka asettuu taloksi sunnuntaisin neljän tai viiden aikaan iltapäivällä. Ei aivan pelkoa, ei aivan surua. Vain pieni muutos.
Kun katsoin taaksepäin kuukauden merkintöjä, sunnuntait olivat johdonmukaisesti matalimmin arvioidut päiväni. Ero ei ollut valtava, mutta riittävä muodostamaan selvän kuvion. Mielenkiintoista oli, etten olisi koskaan luonnehtinut itseäni ihmiseksi, jolla on sunnuntaikammo.
Mitä tälle voi tehdä: Kun kuvion näkee, sen ympärille voi suunnitella. Ehkä sunnuntaista tulee päivä, jolloin kävelet pidemmän lenkin, soitat ystävälle tai yhdistät lyhyen hengitysharjoituksen iltarutiiniisi. Kuvio itsessään ei ole ongelma. Ongelma on se, ettei tiedä sen olevan olemassa.2. Sosiaalisen tapahtuman jälkeinen romahdus
Tämä yllätti minut. Viihdyn aidosti ihmisten seurassa. Päiväkirjani kuitenkin näytti johdonmukaisen mielialan laskun suurten sosiaalisten tapahtumien jälkeisenä päivänä. Ei tapahtuman aikana. Sen jälkeen.
Kyse ei ollut aivan loppuun palamisesta. Pikemminkin tunnepuolen purkautumisesta. Aivoni tarvitsivat palautumisaikaa, ja kun en antanut sille tilaa, tunsin itseni ärtyisäksi tai latteaksi ymmärtämättä miksi.
Mitä tälle voi tehdä: Varaa rauhallisempi aamu sosiaalisten menojen jälkeen. Älä ahda kahta isoa tapahtumaa peräkkäin, jos vältettävissä. Tämä kuvio on erityisen yleinen ihmisillä, jotka sijoittuvat jonnekin introvertin ja ekstrovertin välimaastoon, ja sen huomaaminen ilman kirjallista muistiinpanoa on lähes mahdotonta.3. Viikon puolivälin energiatasanne
Keskiviikot nousivat seurannassani toistuvasti esiin tunnetilaltaan "ihan ok" -päivinä. Ei huonoja päiviä. Vain tasaisia. Vähän energiaa, vähän motivaatiota, eräänlainen automaattiohjaus.
Aluksi luulin sitä sattumaksi. Mutta kolmen viikon jälkeen kuvio oli kiistaton. Viikon puoliväli oli kohta, jossa maanantain vauhti hiipui eikä viikonlopun veto ollut vielä alkanut.
Mitä tälle voi tehdä: Tämä on loistava päivä ajoittaa jotain pientä, mikä tuo energiaa. Lempilounaspaikka, soittolista, jonka säästät pelkästään keskiviikoille, tai vaikka viiden minuutin mielialatarkistus nollaamaan olo. Joskus jo toteamus "tämä on minun tasainen päiväni" tekee siitä kevyemmän.4. Unen ja mielialan viive
Tässä on kuvio, joka ei näy yhden päivän merkinnässä. Se näkyy usean päivän yli. Kun nukuin huonosti, mieliala ei aina laskenut seuraavana päivänä. Se laski kaksi päivää myöhemmin.
Tuo viive teki pisteiden yhdistämisestä reaaliajassa lähes mahdotonta. Tunsin oloni oudoksi torstaina ja syytin työstressiä, vaikka todellinen syy oli tiistai-illan surkea uni. Ilman kirjallisia merkintöjä, jotka yhdistivät nämä kaksi, en olisi koskaan huomannut sitä.
Mitä tälle voi tehdä: Kun seuraat mielialaa, harkitse unen laadun merkitsemistä sen rinnalle. Jo pelkkä "nukuin hyvin" tai "nukuin huonosti" riittää. Ajan myötä alat nähdä oman viivekuviosi. Joillakin se on yksi päivä. Toisilla, kuten minulla, kaksi. Oman viiveensä tunteminen muuttaa tapaa, jolla suhtautuu rankkaan yöhön.Tärkeimmät kuviot ovat usein sellaisia, joita ei näe hetkessä. Ne paljastuvat vasta viikkojen, ei tuntien, kuluessa.
5. "Kaikki liittyy kaikkeen" -kuvio
Muutaman viikon päiväkirjan pidon jälkeen esiin nousi jotain suurempaa. Mielialani ei riippunut vain yhdestä asiasta. Se oli pienten tekijöiden verkko, eikä yksikään niistä ollut yksinään ilmeinen.
Treenin väliin jättäminen ei pilannut päivääni. Mutta treenin väliin jättäminen ja huono ruokavalio ja puhelimen selaaminen ennen nukkumaanmenoa aiheutti havaittavan notkahduksen kaksi päivää myöhemmin. Yhdistelmällä oli väliä, ja huomasin sen vain siksi, että minulla oli tiedot kirjattuna.
Tässä kohtaa mielialan seuranta alkaa tuntua vähemmän pakkopullalta ja enemmän henkilökohtaiselta oivalluksen työkalulta. Et diagnosoi mitään. Opit vain oman käyttöohjeesi.
Mitä tälle voi tehdä: Kaikkea ei tarvitse seurata. Aloita mielialasta, yhdestä tai kahdesta muistiinpanosta päivästä ja ehkä unen tai liikunnan merkinnästä. Se riittää paljastamaan yhteydet. Työkalut kuten sMoment tekevät tästä helppoa, koska kaikki pysyy laitteellasi eikä tiliä tarvitse luoda, joten päivittäisen tarkistuksen kynnys on käytännössä nolla.Miksi kirjoittaminen voittaa muistamisen
Aivosi on rakennettu silottelemaan asioita. Se keskiarvoistaa huonot päivät, paisuttaa hyvät ja pudottaa hiljaa pois yksityiskohdat, jotka eivät sovi tarinaan, jota jo kerrot itsellesi.
Kirjoittaminen häiritsee tätä. Jo yksi lause päivässä antaa jotain konkreettista, mihin palata. Ja kun katsot taaksepäin kahden viikon, kolmen viikon tai kokonaisen kuukauden yli, löydät kuvioita, joita muistisi ei yksinkertaisesti pystynyt säilyttämään.
Monimutkaista järjestelmää ei tarvita. Kokonaisia kappaleita ei tarvitse kirjoittaa. Muutama sana, arvio ja ehkä huomio siitä, mikä jäi mieleen. Siinä koko käytäntö.
Jos olet utelias, miltä kokonainen kuukausi tätä näyttää, kirjoitin omasta kokemuksestani ja siitä, mitä data todella paljasti. Se on mielenkiintoisempaa kuin luulisi.
Aloita siitä, missä olet
Maanantaita ei tarvitse odottaa. Täydellistä pohjaa ei tarvita. Ei tarvitse edes tuntea motivaatiota. Kirjaa vain ylös, miltä tänään tuntuu, ja tee sama huomenna.
Kuviot löytävät sinut. Ja kun ne kerran näet, et voi enää olla näkemättä. Siinä on mielialakuvioiden päiväkirjan pidon todellinen arvo. Ei mitään korjaamista, vain vihdoin huomaamista sen, mikä oli aina ollut siinä.
Kannattaa myös muistaa, että henkilökohtaisten tietojesi kuuluu pysyä henkilökohtaisina. Paras seurantatapa on sellainen, jossa uskallat olla rehellinen miettimättä, minne tiedot päätyvät.
Sinun hetkesi. Sinun kuviosi. Sinun oivalluksesi.
